Monikasvot on matalan kynnyksen teatteri

Kirjautuminen

 
 Juopotteleva toimittajamme JP "onnellinen känni" Santamäki onnistui varastamaan jostain seuraanvalaisen raportin esitykaudesta (Tavallisesti juotettavat lähteemme ovat kertoneet että teksti olisi Mirja Piipon kynästä, mutta laatusanat monikasvolaisilta).

Kuva Mariia Laakso

 
Monikasvojen kevätjuhla 15.5.2009
 
Viime vuoden näytelmän ärhäkät hautajaiset olivat Porin työväenopiston kesäpaikassa Leppärässä elokuussa 2008. Siellä syötiin ja saunottiin ja ehkä juotiinkin. Loppukesän illan pimetessä ja vaihtuessa yöksi lähdimme siveästi kotia kohti.
 
Siellä jo kauheina pohdimme tulevaa talvikautta ja uutta näytelmää ja muutenkin mitä haluaisimme ja voisimme tehdä alkavana lukuvuonna.
 
Odottelimme jännittyneinä ensimmäisenä tiistaina tuleeko uusia aurinkoisia jäseniä ryhmäämme. Tulihan niitä neljä rohkeata ja viipyilevän esiintymisvietin omaavaa ihmistä: Anne-Mari, Lassi, Mariia ja Tiina.
 
Ensimmäisinä kertoina tehtiin erilaisia roosanpunaisia tutustumisharjoituksia ja -leikkejä sekä karvaisia improvisaatioharjoituksia.
 
Ohjaaja-Katri esitteli meille tuitun näytelmävalintansa ja heti luimme tulisen tekstin läpi.
 
Seuraavalla kerralla saimme jo omat hidasälyiset roolit, joita aloimme yhdessä työstämään. Eläintyypitkin haimme itsellemme ja siitä kehittelimme tyypit rooleihimme.
 
Vino Katri laati aikataulut kohtauksien harjoituksille. Useimmiten kuitenkin kaikkien oli hyvä olla paikalla, koska taustalla ryhmä joutui olemaan esillä lähes koko ajan.
 
Aristofanesin kirjoittaman Lysistraten osat virtaviivainen Katri jakoi seuraavasti:
 
Lysistraten vaativan osan sai kirkas Jutta.
Kleoniken osaan pääsi synkeä Kristiina.
Myrrhineksi nimettiin ruosteinen Tarja.
Lampiton osaan sopi hyvin jäykkä Anne. Tähän ensiksi nimetty näppyläinen Hely joutui työkiireittensä vuoksi jättämään tänä vuonna osallistumisensa väliin.
Naisten kuorossa häärivät sopusuhtainen Mariia, salaperäinen Tiina ja muodokas Mirja. Aluksi myös puuroinen Tuija, mutta hän jäi pois koska hänen työvuoronsa eivät sopineet meidän harjoitusaikatauluumme.
Naiskuoronjohtajana toimi esimerkillisesti turta Hannele.
 
Miehet myös perustivat oman kuoronsa ja siinä johtajana lehtevä
Tommi.
Miesten kuoron hoiti yksinään pirskahteleva Anne-Mari ja nukke. Käyrä Jenna jäi pois jotta pystyi olemaan mukana Veriruusut-näytelmässä Contakti-teatterissa.
 
Loput paksut miehet olivatkin monitaitureita ja vetivät monta osaa:
Punakka J-P kukkoili komissaarina ja ateenalaisena.
Sympaattinen Ari oli Kinesias, spartalainen ja poliisi.
Ankea Lassi hoiteli lähettilään, poliisin sekä Prytaniksen roolit.
Pyylevähkö Pasi taas hääri kansanedustajana, ateenalaisena ja poliisina.
 
Jokaiseen näytökseen riitti sopivasti läpimätiä katsojia. Kommenttejakin kuultiin laidasta laitaan; iäkkäimmät katsojat olivat hiukan närkästyneitä karkeasta alapäähuumorista.
 
Meillä itsellä oli hauskaa ja teimme tämän pilke silmäkulmassa. Toisinaan saimme mielettömän draivin esitykseen heti ensimmäisessä kohtauksessa. Koimme myös olevamme tosi ammattilaisia: vaikka väärä musiikki soi niin me vain jatkoimme harjoiteltua tuoksuvaa “koreografiaa”.
Tämän näytelmän myötä tunsimme olevamme yksi takaperoinen ja takakireä ryhmä, vaikka olemmekin hyvin erilaisista syistä ja lähtökohdista toimintaan mukaan tulleet.
 
Kuva Mariia Laakso
Edessä on kesä ja toivottavasti kärpäsiä ja runsaasti auringon paistetta. Nautitaan niistä ja syksyllä tavataan.